illan proustilainen hetki tajunnanvirrassa

hauras, värisee, varisevat, oksat sormien luut, vaivaiset, kipu kirjoittaa, hämmentynyt säteily, hiljaisen lumen kiteytymät, harsot, sirisevät, vääristymät, huojuvat, siroaa, lasittunut suolan kide, yöjunassa, maisema on vain ikkunasta heijastuneet kasvosi, kiskojen huojunta, suuntavaisto, penkit kohti menosuuntaa, maisema on historiaa, unohdamme toiston, junanrytmi tuntuu, raiteenvaihto, sanan lasku, konsonantti vaipuu, horrostuu, tilavuus on kanta kertaa korkeus
kypsyminen;

lukittu laatikko on tyhjä
mahdollisuus
lukitussa laatikossa on tulitikkurasia
sirisevän kovakuoriaisen
kitiinikuori öljyvedessä
harakan siipipeili valossa
syviin sinisiin violetit kiilteet
korpit ennustavat tulevaa kuolemaa
kauhu syntyy minän kuva katoaa
ammottavat aukot
erämajan usko 
pysyvyys voi olla puun tyven paino
irti revityt kannot juurineen
harvesterit
haketettu energia
varisevat, havisevat, tuuli antaa rytmin
horsmat valtaavat aukion
sahanpurusta ripaus lantaa
kierto, villit vatukat
raivattu maa 
rautaisin kauhoin kaivetut
riistetyt kannot, juuret
kasoina kuin irti revityt raajat
symbioosi on menetetty
juurista itiöt
puskevat sateella sienet 
mikromaailma 
tanssivat vauvat

(c) petri tapani ervasti 2019

Mainokset

Mielikuvia humanistisesta tutkimuksesta

Suorittaessani opintoja Oulun yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa, istuin usein humanistien kuppilan tupakkakopissa pohtimassa syntyjä syviä.  Vuosituhannen taitteessa jako luonnontieteilijöiden, tekniikan, taloustieteilijöiden ja meidän niin sanottujen pehmeiden tieteiden edustajien kanssa oli hyvin karikatyyrinen. Humanisteja pidettiin hörhöinä ja kaikki paitsi ”Oulun ihmettä” tukeva ICT-alan osaaminen oli turhaa. Paukut satsattiin Nokian ympärillä pyörivään hegemoniaan. Teknisen työn pajalla suunnittelimme pedagogisesti relevantteja oppaita uusille matkapuhelimille.  Koko humanistista tutkimusta kannatteleva mediaseksikkyys kohdentui silloiseen mediatutkijaan Veijo Hietalaan. Internet mullistaisi (mullisti) maailman. Kirjallisuuteen, historiaan, kulttuuriin ja taiteeseen kohdistuva tutkimus tuntui luddiittien näpertelyltä.

Tässä hetkessä, virtuaalispainotteisessa etäopiskelussa, Kopasta tehtävän antoja lukien ja tehtäviä wordilla kirjoittaessani mielikuvani lähihistoriasta tuottaa kysymyksen. Onko tai olisiko humanisteilla ollut sittenkin tarjota jotain olennaista tutkimustietoa, jolla Nokian luoma loisto olisi vielä voimissaan? Vai eikö viinaan, saunaan ja tervaan turvautuvaa kansaa voida johtaa muuten kuin Management by Perkele- mentaliteetilla? Korvaako määrä laadun? Olisiko järkevämpää tutkia ilmiöiden ominaisuuksia ja olla määrittämättä niille pelkästään hintalappuja.

Ystäväni ja tohtorismies, lehtori, opettajankoulutus laitokselta vastaa: Olisi. Ei olisi. Koska osaoptimointi.

Optimoinnilla tarkoitetaan parhaan mahdollisen vaihtoehdon etsimistä, ihannetilan etsimistä. Osaoptimointi puolestaan maksimoi jonkun organisaation tai kokoyhteiskunnan osan, intressipiirin edun kokonaisuuden kustannuksella.

Tutkimusmenetelmistä iii

Fenomenologisen tutkimuksen kohteena on elämismaailma (Varto 1992), toisin sanoen ihmisen suhde omaan elämistodellisuuteensa (Laine 2001). Laineen mukaan fenomenologiassa kokemuksellisuus tai elämyksellisyys on ihmisen maailmasuhteen perusmuoto. Ihmistä voidaan fenomenologien mukaan ymmärtää tuota maailmansuhdetta tutkimalla (Laine & Kuhmonen 1995, 17).

Fenomenologinen merkitysteoria perustuu oletukseen, että ihmisten toiminta on, ainakin suurelta osin, intentionaalista eli tietoisesti ja tarkoitusten mukaisesti johonkin suuntautunutta ja että ihmisten suhde todellisuuteen on merkityksillä ladattua. Merkitysteoria sisältää myös ajatuksen, että ihmisyksilö on perusteiltaan yhteisöllinen. Merkitykset, joiden valossa todellisuus meille avautuu, eivät ole meissä synnynnäisesti, vaan niiden lähde on yhteisö, jossa jokainen yksilö kasvaa ja johon hänet kasvatetaan. Merkitykset ovat intersubjektiivisia eli subjekteja yhdistäviä (Tuomi & Sarajärvi 2002, 34).

Tammikuu

Kuolema leikkii tulella.

Kello lyö ylväänä kuin joutsen.

Kun hyppään korkealta, kuka näkee mut?

Ulkona roskainen lumi huvimajan katolla. Aromatoppa mustien housujen taskussa. Unohdan…
Pirtissä Olli istuu kiikkustuolissa. Iiris keittää pannukahvia. Käärin sätkän putkiradiossa Tapsa kertoo korttipakasta.

Ulkona pyryttää piisillä ropisee. Tuulee idästä länteen lännestä itään. Keinuu taivaan ja helvetin väliä. Kahteen suuntaan.

Iiris silittää poskeani. Nukahdan pankolle.

P.T.E Mikkelissä 16.1.2019

Tutkimusmenetelmistä ii

Huomioiden tutkimuksellinen arvo perustuu niiden hermeneuttisessa tulkinnassa havaittujen ilmiöiden toistuvuuteen: unista runouteeni versus runoudesta uniin terapeuttisessa viitekehyksessä. Tällöin niillä on arvonsa luovan kirjoittamisen tapahtumahorisontissa.


Yleisessä merkityksessä fenomenologialla tarkoitetaan jonkin asian kuvailevaa tutkimista. Sellaista kuin se ilmenee tietoisuudellemme.

Tiedostamaton

Julia Kristevan määritelmän mukaan: Tiedostamaton ei ole vain sitä, mitä on tietoisuuden ulkopuolella tiettynä hetkenä, vaan se on tietoisuudesta torjuttu (torjuttu tiedostamaton). Torjuttu palaa tietoon esim. Oireiden, vitsien ja unen muodossa. Syvin tiedostamaton ei sisällä torjuttua, eikä sitä voida palauttaa tietoisuuteen. Se on PERUSTAVA luovuuden lähde. Ja se ilmenee unissa ja taideteoksissa.

Marie, Cardinal, 1981 Lääkärille, joka auttoi minua syntymään…

Oulipo: lähdeteksti Bo Carpelan Elämä jota Elät s. 174

Valoisana

Miks pieni laavu on valoisana,

Pahviset kertakäyttöiset astiat jätetty nuotioon palamaan,

Ikimetsä rauhoittunut.

Kaikkeus jonka avaisi, joka tietää tulisten järvien valossa on sokerin maku, savisoraisen maan kaukaisuus. Me asuimme siellä.

Huomenna on myös laavu poissa ja ikimetsä.

Petri Tapani Ervasti 2019